Heippa vaan! On vierähtänyt pari päivää, kun ollaan sopeuduttu uuteen rytmiin. Onhan se aina opettelua ja yhtä väsymystä alkuun! Kun asteltiin Taitoon sisään, tuntui kuin olisi tullut kotiin <3 Punkataan samassa huoneessa kuin viimeksi, mikä tekee asumisesta vielä kodikkaampaa :)

Päivä kun saavuttiin Japaniin, piti saada kulutettua, ettei uni vain voita. Oltiin hereillä melkeimpä vuorokausi muutamalla lyhyellä unipätkällä. Lentokoneessa ei ollut kivaa nyt. Ahdasta ja ahdistavaa. Ruokakaan ei ollut niin hyvää.  Saavuttiin iltapäivällä junalla Tokioon, vietiin kamppeet Taitoon ja ahmittiin takeawaysushia kuin ei oltais ennen syöty. Heitettiin reput selkään ja suunnattiin Shibyaan... (tässä vaiheessa kysyin pepalta, tehtiinkö me siellä edes mitään?!) = ei tehty. Hengailtiin niinku kaikki muutkin nuoret ja nuorekkaat ;) Yllä tämä kuuluisa risteys metroaseman yläkerrasta kuvattuna.

Shibyasta Uenoon, pakkohan meillä oli syödä tätä herkkulihaa ensin. Tuttu näky jo viime reissulta ;)

haettiin paikallisesta suppomarketista vähän aamiaisiltapalavälipalaylihintaistasnäckiä... Ja päästiin viimein nukkumaan.

Tiistaina herättiin 16h yöunien jälkeen erittäin hyvin levänneinä. Suuntana Harajuku, extrasupercoolien tyyppien menomesta. Shibya - Harajuku väliä kävellessä iski lounasnälkä, Italialaista siis! Saatiin n. 10e juomat, salaattia, jälkkäri ja L-kokoa  tomaatti-mozzarella-basilikapitsa. Ei paha vai mitä :) 

Akihabarasta juostiin vielä välipala-aikaan semmonen sähkötöpselimuuntosysteemijuttu ja tietty vähän smoothieta. nam nam.

Tää on sieltä Harajukusta, kun käytiin Tokion isoimmassa Daisossa. 

Siellä täällä voi nähdä yksittäisiä kirsikankukkapuita jo melkein kukassa, mutta niiden aika ei ihan vielä ole parhaimmillaan. Toivottavasti odotus palkitaan!

Illalla vaihdettiin lenkkipopot jalkoihin ja juostiin suuntamerkkinä Tokio SkyTree. 

Asahi golden turd

SkyTree on Asakusasta sillan yli..

Sensoji -temppelillä pysähdyttiin räpsimään muutaman photot. 

Keskiviikko pyhitettiin Ginzalle. Lounaaksi Intialaista.

Ginzassa on tooooosi paljon kalliita, ihania, silti kalliita merkkiliikkeitä, kuten Tiffani, Lokkitane, Kukki, kaneli, Diori, doltse ja kappana yms yms. Ikkunashoppailua! :)

Iltapäivällä juotiin kaakaot! Söpöjä kahviloita oli joka puolella. ja kalliita. Tietty! Ginzasta pyörähdettiin vielä Akihabaraan, se on vaan niin paras paikka!

Päivälliseksi _hörsittiin_ raamenia!

Kaikki hyvin! Terkkui. Tutuille ja tuntemattomille. Ja kiitos sille ihanalle Japanilaiselle miehelle, joka yritti opastaa meidät yhteen ravintolaan. Ei koskaan päästy perille. Me ollaan suomalaisia. 

Ilta jatkuu vielä, on luvattu sadetta. Tuuli on ollut tänään niin kova, että ei meinannut pystyssä pysyä. Hohhoi. 

Huomenna!

Ihmeellistä, miten tuo aika vierähtääkin. Vuosi sitten tallattiin pitkin Tokion katuja häkeltyneinä ja onnellisina, että saatiin kokea niinkin upea reissu. Silloin kiitti elämää siitä, että sai matkustaa edes kerran Japaniin. Tuolloin ei käynyt mielessäkään, että reilu vuosi eteenpäin oltaisiin taas matkalaukut pakattuina.

Tokyo part 2 -reissua varten on uusia ässiä hihassa ja Tokion metropolin uumeniin olisi tarkoitus kaivautua syvemmälle kuin viimeksi. Olemme harrastaneet ahkeraa etsintää uusista paikoista ja asioista joita haluamme kokea!

Ruoka tulee ehdottomasti olemaan tämänkin kerran juttu - olemme surffailleet internetin ihmeellisessä maailmassa ja löytäneet paikkoja, joihin on pakko mennä. Ja tokikin jotain uutta täytyy tällekin matkalle saada mukaan, nimittäin minun uusi aktiivinen elämäntapa, mikä ei saa kokea kolhuja edes Japanissa. Kerronkin siis, miten tasapainottelu terveellisen elämäntavan ja kiireisen katukeittiöiden ihmemaan välissä onnistuu - vai onnistuuko?  Kohtaako länsimainen ja aasialainen näkemys liikunnasta ja terveellisestä ruuasta?

Tällä reissulla aiomme tutustua enemmän Japanin perinteisiin ja kulttuuriin. Teatteri, museot ja urheiluelämykset kolutaan läpi kuitenkin tarkkaan harkiten. Emme aio ottaa stressiä kulttuuripuolesta ;)

Kutsumme siis kaikki mukaan matkallemme Tokioon ja loppumatkasta Nagoyaan!

Valion Profeel

Saimme buzzadorin kautta maisteltavaksi Valion Profeel -tuotteita. Odotukset olivat hurjan korkealla ja kaupasta tarttui mukaan vadelma, mustikka-mansikka sekä maustamatonta jukurttia, joiden lisäksi vaniljan sekä mansikan makuista rahkaa. Proteiinijuomaa ei löytynyt, jota olisin halunnut maistaa! Tuotteet ovat laktoosittomia, joka on ehdoton plussa!

(kuva lainattu valion sivuilta)

Sokerin määrähän näissä tuotteissa on edelleen hurja, vaikka näitä mainostetaan vähäsokerisina. Maullaankaan ne eivät loistaneet, pettymys oli erittäin suuri. Etenkin rahkassa suuhun jäi jauhoinen tuntu, eikä maku ollut missään näistä "aito". Yllättävää, ettei jukurttiinkaan ole saatu enempää makua, joka purkin kyljessä lukee.. Ainoastaan maustamaton jukurtti toimi ihan ok, kun söi banaanin kera.

 Kyllähän kyseiset jukurtit/rahkat voivat olla ihan hyvä lisä urheilijan ruokavalioon herkutteluhetkiin, mutta en kyllä itse suosittelisi mitenkään erityisesti, etenkään rahkaa normaaliruokavalioon. Rahkan ainoaksi hyväksi puoleksi voisi sanoa sydänmerkin, mutta en tiedä, korvaako se maun puutteita.





Lisää tietoa tuotteista löytyy www-sivuilta:  www.valio.fi/profeel
Buzzadorista kiinnostuneet, vierailkaa osoitteessa: www.buzzador.com
Jos haluatte, voitte lisätä minut suosittelijaksenne, nimimerkki on Keijupallo

 

 Tänne kuuluu muutenkin hyvää, Japanin reissun jälkeen on tapahtunut paljon, mm. Tämä:

 

Ps. seuraavaa matkaa suunnitellaan jo!

 

 



 

Disneyland 11.1

Käytiin Tokyo Disneylandissa! Olipa niin hauska päivä, että huh. Suosittelemme ehdottomasti kaikille lapsille ja lapsenmielisille! Sisäänpääsy oli aika kovan hintainen, mutta tämäkin kyllä maksoi itsensä takaisin, sillä Disneyn tarinoiden parissa meni kooooko päivä!

pumpkinpie 

meiä kärry

huomaatte varmaan mun silmistä, että suunnittelen jotain?

Eri puolilla Disneylandia hengas noita hahmoja. Tykkään Grumpystä <3 Heti ku tuo kuva oli otettu, tartuin tohon isoon nenään kiinni ja puristin! Mut se ei ollutkaan pehmeä... Siitähän se Jörö vasta suuttu... :)

Kuulostaa hyvälle, eikö?

Sitten kun pääsee sisään, täysjärkinenkin muuttuu varmasti vähän hitaammaksi. Tuo yllä oleva kuva kertoo kaiken. Koko veneajelu oli samaa hirveää laulua ylisuurella äänevoimakkuudella. Huojuva vene. Kaikkialla ylivärikästä ja kammottavaa. Tästä näkee painajaisia viikkoja. It's a small world saa pään pimeäksi!

samixii?

Nalle Puhin hunajajahti oli mun lemppari. Sitä on sekä kehuttu että morkattu hirveästi, mutta minuun se osui ja upposi. Jonotettiin sisään varmaankin tunteroinen, mutta oli se sen arvoinen viisiminuttinen :D

SHOOT

Tää oli Pepan lemppari. Siinä piti ampua 10, niin sai sellaisen hienon Aku Ankka sheriffimerkin! Arvatenkin Pepa sai semmoisen. Mää osuin yhteen, ärsytti.

 Disneylandin yks ehdottomista koho-kohdista oli valoparaati nimeltä Dream lights. Väriloisto oli sanoinkuvaamattoman upea ja loistavien musiikkien kanssa kokemus oli mahtava.

Disneyland -päivä oli kokonaisuudessaan tosi antoisa. Matkakaan sinne ei ollut erityisen pitkä tai haastava. Ainoastaan se, että ruoka tuolla maksaa ihan hullusti, kuten arvata saattaa. Hinnasta huolimatta ruoka oli hyvää, toisinkuin esimerkiksi suomessa=kallista ja pahaa. Tuolla sai päästää lapsenmielisyyden valloilleen!

^.-

9.1

riceburger

Pelattiin pelejä ^.^

ja voitettiin kasa suklaata <3

                                     10.1

Hachiko, Shibuya

Hachikon tarinan voitte käydä lukemassa täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hachikō   Se on melko koskettava.

Kolme päivää samassa paketissa, olkaa hyvä!

Tää oli hyvää, vois kutsua "riisilasagneksi"

Näin käy, kun ei muista kuvata ruokaansa... Ahne mikä ahne.

6.1. Me käytiin Uenossa syömässä ja Kappabashilla katselemassa keittiötarvikkeita. Mitään isoa ei tarttunut mukaan, mutta tehtiin löytöjä mietintämyssyn alle. 

100jenin hanskat. Ei _ehkä_ Pepan?

Tokyo Tower poseeraa! Näyttää enempi pinkiltä banaanilta.

hrr... miettikää pyörryttikö! Pepa ei hätkähtänytkään.

Kill Bill teemaravintola Gonpachi

7.1. Oli Roppongipäivä! Valloitimme Tokyo Towerin, joka oli huisin iso. Mua pelotti ihan kamalasti, Pepa ei ollut moksiskaan siitä, että oltiin talojen yläpuolella.  Sisäänpääsy observatorioon on muistaakseni 800 jeniä, mutta visiitti on joka pennin arvoinen. Ylhäältä käsin Tokion sisäisti paremmin. Me mentiin hissillä ylös, pällisteltiin maisemat ja käveltiin rappuset ihan alas, oli niitä portaita enemmän kuin 600, mutta "rakenteissa", joissa mentiin askelmia oli tuon verran. Yhdella tasanteista oli minihuvipuisto.

      Siinä vaiheessa, kun jalat täristen päästiin maankamaralle, oltiin nälissään. Päätettiin testata Kill Bill teemaravintola Gonpachi. Olipa törkeän ylihintaista! Valittiin alkupalaksi talon pitsaa, joka oli kyllä hyvää ja sai makuhermot onnellisiksi. Pääruuaksi syötiin puokkiin sit riisikippo kanalla ja kananmunalla, ei mitään erikoista hintaansa nähden. Ja misokeitto maistui pussimisolta. Okei, olihan se hauskaa, ku mentiin sisään ja tarjoilija huusi jotain keittiöön ja kokit huusi yhteen ääneen jotain siansaksaa takaisin. Tämä toistui kaikille sisääntulijoille! Mutta ei se vaan jostain syystä ollut maineensa veroinen. Sisustus oli samantapainen kuin elokuvassa siinä ravintolamättökohtauksessa, mutta idean toteuttaminen hyvin vaatisi vähän isommat tilat. Ravintolassa soi ihan jees musiikki, vähän sellainen Kill Billmäinen, mutta sit tarkemmin kuunneltuna ei sinne päinkään. Jos jotain positiivista tuosta voi pitsan ja ihmeellisten huutelujen lisäksi keksiä, niin ilmeisesti julkkikset on narahtanut samaan lankaan kuin me: paikassa on vieraillut mm. Johnny Depp, Lady Gaga, Maroon5, Sylvester Stallone, itse Tarantino ja ja.. olikai niitä ties kuinka paljon.

       Kun tultiin takaisin Asakusaan, juteltiin pitkä tovi muiden asukkaiden kanssa. Eräs heistä neuvoi meille hyvän ja halvan iltapalapaikan, jossa vedettiin kupumme täyteen riisiä lihalla ja sipulilla, misokeitot ja salaatit. Maha kiitti. Yhden aterian hinnaksi tuli 450 jeniä! Jos tietää hyvät paikat, kukkaro ei juuri kevene, maha ehkä levenee hehe ;)

Yoyogi puisto.

Nippon <3

Sumimoto pilvenpiirtäjä, 51krs.

Tänään oli erityisen kävelypitoinen päivä. Ensin otettiin metro Shibuyaan, josta käveltiin Harajukun puistoon. Matkalla sinne Pepa voitti tommosen tyynyn, me so happy! Puisto on nimeltään Yoyogi. Kanssamme sunnuntaikävelyllä oli satoja muita ihmisiä. Puisto oli kaunis ja rauhaisa sen jälkeen, kun ohitimme Meijin pyhäkön. Siellä ihmiset rukoilevat ja ostavat onnenamuletteja alkavalle vuodelle. 

       Harajukusta tallustelimme Shinjukuun. Vierailimme Sumimoto -pilvenpiirtäjän 51 kerroksessa. Pääsy sinne on ilmaista ja sieltä aukeaa myös hienot näkymät! Matkalla ylös korvat meni lukkoon ainakin 2 kertaa, sillä matka ekasta kerroksesta 51 kerrokseen kesti ehkä n.30 sekuntia, jos sitäkään. Shinjukussa söimme samantapaisen ruuan kuin edellisenä päivänä, naminamnam. Minä löysin ihanan takin, jonka kaappasin mukaani. Shinjukusta metroilimme Uenoon, josta kävelimme Akihabaraan katselemaan Anime-elokuvia ja pelejä kotiintuomisiksi. Akihabarasta siirryimme tänne Asakusaan ottamaan hetken lunkisti. Jotain pitäisi vielä syödä!

Terkkuja Suomeen!